 |
SuomenhevosSanomat:
1/2008 I 1/2007 I 1/2006 I 1/2005 I 1/2004 I 1/2003 I 1/2002 I 1/2001 I
Palkitut -01 I Parhaat 2006 I Parhaat 2007 I Parhaat 2008
 |
SuomenhevosSanomat 1/2004
Kysy lehteä sihteeriltä! |
Luettavissa Web-lehdessä Suomenhevonen kunniaan, pääkirjoitus
Pekka Luukkonen uskoo varsavalmennuksen tuovan uusia suomenhevoshuippuja
Sosiaaliturva tärkeä myös hevostilalliselle Suomenhevonen kunniaan
Hyvät suomenhevosen ystävät! Odotamme kiihkeinä maamme raviurheilun päätapahtunmaa - Rovaniemen kuninkuusraveja Mäntyvaaran luonnonkauniilla raviradalla 7. - 8. elokuuta 2004. Jälleen kerran kymmeniä tuhansia suomenhevosen ystäviä eripuolilta Suomea matkaa satoja kilometrejä Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle kannustamaan suosikkejaan ja jännittämään suosikkinsa puolesta. Tämän ainutlaatuisen ja eksoottisen tapahtuman tekee yhteinen ystävämme - suomenhevonen. Suomenhevosen ansiosta tämän tuotteen vaalimisesta meidän kaikkien on pidettävä huolta myös tulevaisuudessa.
Kuninkuusravit turvaa suomenhevosen tulevaisuuden. Siksi kuninkuusraveja on kehitettävä vastaisuudessa yhä enemmän suomenhevostapahtumaksi jo pitkien perinteiden vuoksi. Toivon, että jo Seinäjoen kuninkuusraveissa 2005 näemme oman Pikkukuningatar-lähdön 5-vuotiaille suomenhevostammoille sekä oman Pikkuprinsessa-lähdön 4-vuotiaille suomenhevostammoille. Samoin suomenhevosille tulee olla enemmän sarjoja Kuninkuusravien yhteydessä, esim. pääkilpailuista karsituille suomenhevosille.
Kuninkuusravien palkintotasoa on kehiteltävä vastaisuudessa edelleen jo kilpailun vaativuudenkin johdosta. Mm. tätä Suomenhevosliitto on esittänyt Suomen Hippokselle jo vuonna 2003 ravikilpailutoiminnan kehittämis-strategian yhteydessä. Myös kaikki oheistapahtumat pitää toteuttaa suomenhevosilla kuninkuusravien yhteydessä.
Suomenhevosliitto on ollut jo pitemmän aikaa huolestunut ravikilpailuiden sarjamäärityksistä. Vaikka kilpailukutsujen mukaan sarjat ovat olleet suomenhevosille, niissä on kilpaillut Norjan ja Ruotsin kylmäverisiä. Suomenhevosilla ei ole kuitenkaan ollut vapaata kilpailuoikeutta Ruotsin ja Norjan kylmäverilähdöissä. Suomenhevosliitto on ehdottanut Suomen Hippokselle, että suomenhevoslähdöt olisivat ainoastaan suomenhevosille. Kylmäverilähdöt tulisi järjestää kutsukilpailuina omina sarjoinaan.
Suomenhevosliitto ei vastusta pohjoismaista kylmäveriyhteistyötä, mutta ihmettelee, ettei Suomen Hippos tue kotimaista suomenhevoskasvatusta sarjamäärityksillä. Mikäli Pohjois-Suomen suomenhevosille aiotaan saada kilpailumahdollisuuksia Pohjois-Ruotsin raviradoille, Pohjois-Suomen raviratojen tulisi järjestää vuorostaan Suomessa sellaisia kylmäverilähtöjä, joihin Ruotsin ja Norjan kylmäverihevosille on kiinnostusta ja mahdollisuuksia menestyä. Avoimen luokan kylmäverilähdöt vuorovuosina Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa esim. syksyisin kehittäisivät myös kylmäveriyhteistyötä. Silloin olisi mahdollisuus saada kylmäverihuiput samaan lähtöön. Tämä edellyttää tiivistä yhteistyötä Pohjoismaiden osalta niin raviratojen, rotujärjestöjen kuin hevostalouden keskusjärjestöjenkin kesken.
Eri suomenhevosjärjestöjen yhteistyö - jopa yhdistyminen - tulevaisuudessa on välttämätöntä suomenhevosen aseman turvaamiseksi maamme hevostaloudessa. Tammikuussa 2004 suomenhevosjärjestöt käynnistivät yhteisesti Suomen Hippoksessa Suomenhevosen tulevaisuus - kasvatus, koulutus- ja markkinointihankkeen. Toivon, että tämä hanke toteutuu tulevaisuudessa, sekä koituu kaikin tavoin suomenhevosen hyväksi.
Suomenhevosjärjestöjen yhteistyötä tarvitaan paitsi kuninkuusravien, myös valtakunnallisten tapahtumien, kuten Farmi-näyttelyn, Työmestaruus-kilpailujen, Ypäjän suomenhevostapahtuman tai Elma-messujen yhteydessäkin.
Lopuksi kiitän kaikkia SuomenhevosSanomia 2004 tukeneita. Rovaniemen kununkuusraveissa Suomenhevosliiton osastolla Ravitorilla järjestetään jäsen- ja palautekysely. Kyselyyn osallistuneiden kesken arvotaan hienoja tuotepalkintoja. Lisäksi jäsenillä on mahdollisuus saada tai tilata Mildtext Oy:n tuotteita alennettuun jäsenhintaan. Nautinnollisia lukuhetkiä SuomenhevosSanomien 2004 parissa.
Juhani Pakkanen juhani.pakkanen@luukku.com
.......................................................................................
Pekka Luukkonen uskoo varsavalmennuksen tuovan uusia suomenhevoshuippuja
Muun muassa Rickin, Missuomen ja Good Leasingin ravihuipulle valmentanut Pekka Luukkonen uskoo, että norjalaisten ja ruotsalaisten kylmäverihuippujen tason tavoittaakseen on suomenhevosvarsojen istuttava yhä nuorempina ravikoulun penkille.
- Suomenhevosvarsa pitäisi opettaa jo yksivuotiskeväällä. Sen jälkeen kesäksi laitumelle ja seuraavana talvena kannattaisi aloittaa jo kunnon valmennus. Mielestäni suomenhevosvarsoilla ajetaan yleensäkin aivan liian vähän. Eivät ne mene pilalle, vaikka niitä jo alettaisi treenata puolitoistavuotiaana. Kaksivuotiaanakin varsaa voisi vielä pitää pari kuukautta kesälaitumella, hän pohtii.
- Vaikka suomenhevosvarsa kehittyy hitaammin, pitäisi sitä silti valmentaa lähes samoilla periaatteilla kuin lämminveristäkin. Hevonen on kuitenkin hevonen, olipa sen rotu mikä tahansa. Tietysti valmentajan pitää samalla muistaa, että ne ovat myös yksilöitä. Jos näyttää, ettei jostakin tule kilpahevosta, niin sille pitää katsoa hevosalalta muita tehtäviä, Luukkonen muistuttaa. Hänen mielestään Suomessa tarvittaisi tällä hetkellä lisää ammatti-ihmisiä kouluttamaan raviurheiliojoiksi soveltumattomat varsat ratsastuskäyttöön. Ratsastus on tasaisesti kasvattanut suosiotaan vapaa-ajan harrastuksena ja moni kilparadoille soveltumaton hevonen loisi uuden uran ratsuna.
- Hevosille pitäisi tarjota enemmän vaihtoehtoja. Jos näyttää, ettei sen ura kilpahevosena etene, on sillä silti samanlainen oikeus elämään ja hyvään kohteluun. Vaikkei siitä hyvää ravihevosta tulisikaan, voi se siitä huolimatta olla hyvä ratsu tai vaikkapa vain pullahevonen, Luukkonen huomauttaa.

Raviradoilla menestynyt Bonaatti jatkaa siitostammana.
Lauman koko tärkeä
Varsojen yhteislaiduntamisessa hän korostaa kolmea seikkaa; laiduntavien varsojen määrää, ruokaa ja kunnon valvontaa.
- Varsojen laitumella pitää olla kunnollista laidunmaata, että varsat saavat ruokaa riittävästi. Lauman minimivarsamäärä on neljästä viiteen, koska vasta silloin se alkaa muistuttaa niiden luonnollista laumakäyttäytymistä, toteaa itsekin varsalaiduntoimintaa Puumalan Hurissalossa sijaitsevalla tilallaan järjestävä Luukkonen. Luukkosen laitumella on tänä kesänä kesäleirillä yhdeksän yksivuotiasta orivarsaa.
- Influessaepidemia muutti vähän suunnitelmia, mutta en ole toisaalta ottanutkaan tänne vuosittain kuin kymmenkunta varsaa, hän kertoo.
Nouseville hevosille paremmat mahdollisuudet
Divisioonajärjestelmä ei hänen mielestään palvele kylmäveripuolella hevosia riittävän hyvin.
- Kilpakalenteri on tällä hetkellä huippuhevosia ajatellen liian epätasainen. Avointen sarjojen tasolle nousseille on tarjolla niin vähän lähtöjä, että ne joutuvat periaatteessa aina kilpailemaan finaalilähdöissä, koska aina on vastassa kovimmat hevoset. Sarjoja pitäisi koordinoida niin, että parhaiden ei aina tarvitsisi juosta toisiaan vastaan, Luukkonen harmittelee.
Yhtenä ratkaisuna voisi tilanteeseen hänen mukaansa olla rakentaa sellaisia tasoituslähtöjä, jossa huippu- ja tähtidivisioonalaiset kohtaisivat.
- Myös tammahyvitystä voisi käyttää nykyistä enemmän. Sen myötä tulisi tammoille enemmän kilpailumahdollisuuksia ja lähdöt tulisivat tasapuolisemmiksi, Luukkonen pohtii.
- Tietysti, jos on riittävän hyvä hevonen, niin sarjat tietysti sattuvat aina, mutta kyllä esimerkiksi huippudivisioonasta tähtidivisioonaan on tällä hetkellä liian iso harppaus, hän jatkaa. Toinen tarkempaa pohtimista vaativa asia on nelivuotislähdöt.
- Nyt niitä saatetaan ajaa samalla viikolla useita päällekkäin. Niitäkin voisi jakaa tasaisemmin, Luukkonen pohtii.
Huipputason kapeus näennäistä
Rovaniemellä elokuun alussa ajettavien kuninkuusravien urheilullinen taso on puhuttanut joitakin hevospiirejä. Vetäytyihän Viesker radoilta, toinen vakio-osallistuja Rick menehtyi, Apassi on palailemassa kilpailutauolta ja Santeri Dahlian kuntoutuminen täyteen iskuunsa Rovaniemelle on vielä epävarmaa. Luukkonen ei kuitenkaan ole huolissaan kuninkuusravien urheilullisesta tasosta, sillä terävimmän kärjen takana on huipputasainen hevoskatras.

- Eihän meillä loppujen lopuksi koskaan ole ollut montaa totaalista huippua samaan aikaan. Viesker nyt oli äärimmäinen huippu, sitä ennen olivat Vieterin, Vekselin ja Patrikin valtakaudet. Ei nyt ole sen kummempi tilanne, hän arvioi suomenhevosten tämänhetkistä huippua.
Suomenhevosella pitempi kilpaura
Vaikka lämminveriset yleensä nousevat otsikoihin ja vievät kaviourilta suurimmat rahat, on suomenhevosen arvostus raviväen keskuudessa tasaisesti kasvanut. Niiden etuna on pitkä kilpaura. Ikäluokkahuippu tekee radoilta tiliä usein vielä yli kymmnenvuotiaanakin. Lämminveristen puolelta tällaisia ikiliikkujia löytyy muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta harvemmin.
- Suomenhevonen voi kehittyä vielä kymmenvuotiaanakin. Uskon esimerkiksi, että Missuomi pystyy parantamaan vielä paljon jatkossa, hän arvioi yhtä valmennettavaansa.
- Kyllähän hyvä suomenhevonen on hevosista parhain, mutta jotenkin tuntuu, että tällä hetkellä se saa myös ansaitsematontakin arvostusta. Joitakin hevosenomistajia olen vähän toppuutellutkin, sillä suomenhevosen on lämpöistä vaikeampi elättää itsensä. Kustannuksia nostaa jo se, että suomenhevosta on valmennettava vuotta pitempään, Luukkonen huomauttaa.
Rickin kuoleman jälkeen Luukkosella on tallissaan neljä varsinaista treenihevosta.
- Kyllä Rickin kuolema oli tapaus, jota en soisi kenenkään joutuvan kokemaan. Ruumiinavauksessa ei onneksi löytynyt mitään sellaista, joka antaisi aihetta itsesyytöksiin, mutta kyllä se kova paikka siitä huolimatta oli, hän muistelee toukokuun dramaattisia tapahtumia jälkikäteen.
- Ammattina tämä ravivalmennus on siitä hyvä, että jalat pysyvät maassa. Menestyksen jälkeen voi sama hevonen varsin pian pudottaa maan pinnalle, pohtii Luukkonen ravivalmentajan ammatin iloja ja suruja.
Kari Liikanen
.......................................................................................
Suomen maatalous on viimeisen kymmenen vuoden aikana kokenut melkoisen rakennemuutoksen. Maatilojen määrä on vähentynyt runsaasta 105 500 :sta noin 72 000 tilaan ja samalla tilakoko on kasvanut merkittävästi. Osa tiloista laajentaa ja tehostaa perus- maatalouttaan, osa hankkii tuloja tilan ulkopuolelta ja kasvava osa monipuolistaa tilan toimintoja. Liitännäistoiminnoista eniten tiloilla harjoitetaan koneurakointia ja seuraavaksi merkittävintä on erilainen palvelu- ja matkailutoiminta sekä puun jatkojalostus. Maatiloilla harjoitettavaa hevostaloutta on samalla tavalla vaikea eritellä, koska se on aina tietyltä osin luettu kotieläintaloutena kuuluvaksi perusmaatalouteen. Toisaalta hevostoiminta saattaa kuulua tilan harjoittamaan matkailuun tai olla erillistä palvelutoimintaa jne.
Hevostoiminta on alan itsensä, mutta myös maaseudun ja maaseutuyrittäjyyden näkökulmasta ollut myönteisessä kasvussa, erityisesti ratsastukseen liittyvä toiminta. Eniten kysyntää on tietenkin siellä missä on kuluttajia eli kaupunkien ja taajamien läheisyydessä, jolloin toimintaan ei useinkaan liity peltoviljelyä. Toki hevosyrittämi- sellä on mahdollisuuksia syvemmälläkin maaseudulla, mm. hevoskasvatuksesta 80 - 90 % tapahtuu edelleen maaseudulla.
Hevosyrittäjyyden monimuotoisuus vaikuttanee osaltaan siihen, että yritystoimintaan liittyvistä lakisääteisistä velvoitteista, tai erilaisten järjestelmien suomista mahdollisuuksista ei tiedetä tarpeeksi tai tiedot ovat ristiriitaisia. Asioita monimutkaistaa vielä se, että hevosalaa harjoitetaan myös puhtaasti harrastuksena, jopa samoissa mittasuhteissa kuin elinkeinona. Puutteita ja korjaamisen tarvetta on myös järjestelmissä, joiden tulkinnat vaihtelevat niiden määritellessä hevostoimintaa joko maataloudeksi, muuksi elinkeinotoiminnaksi tai harrastukseksi.
Seuraavassa käydään läpi lyhyesti tiettyjä "kysymysmerkkejä", joita on tullut esiin maatilapohjaisessa hevosyrittäjyydessä.
Verotus
Hevostalouden yritystoimintaa verotetaan joko maatilatalouden tuloverolain (MVL) tai elinkeinoverolain mukaan (EVL). Jos yrittäjällä on hallinnassaan maatila ja toimintaan liittyy peltoviljelyä voi verojärjestelmä olla kumpi tahansa riippuen hevostoiminnan laajuudesta. Mikäli toiminta tulkitaan maatalouden sivuelinkeinoksi on verolaki MVL. Hevoskasvatusta verotetaan pääsääntöisesti MVL:n mukaan. Verottajan harkintaan vaikuttaa yrittäjän oman näkemyksen lisäksi hevostoiminnan laatu ja laajuus suhteessa muuhun toimintaan sekä pääoman ja työvoiman tarve. Hevostoiminnan verotus voi myös muuttua MVL:stä EVL:ään toiminnan laajentuessa verottajan tulkinnan mukaan ns. eri liikkeeksi. Samoin jos esim. peltoviljely lisääntyy suhteessa hevostoimintaan, voi EVL:n mukaan verotetun hevostoiminnan saada MVL:n piiriin.
Mainittakoon vielä, että toimintaan, joka on harrastusluontiesta eli sitä harjoitetaan ilman vakaata ansiotarkoitusta, sovelletaan tuloverolain säännöksiä. Harrastustoiminnan tappiota ei voida vahvistaa, vaan tappiota on pidettävä elinkustannuksen luonteisena. Vähentämättä jääneet menot otetaan kuitenkin huomioon myöhempinä vuosina saman harrastustoiminnan tuloja verotettaessa, jos tulot ovat kertyneet myös näiden menojen perusteella.
Verotuskysymyksistä on syytä olla selvillä, sillä järjestelmien sisällöt ovat erilaiset ja ne vaikuttavat puolestaan moneen muuhun asiaan.
Työeläkejärjestelmä ja siihen liittyvät etuudet
Yrittäjä kuuluu MVL:n mukaan verotetun toiminnan osalta maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) ja EVL:n mukaisen toiminnan osalta yrittäjien eläkelain (YEL) piiriin. Yrittäjä voi siis olla velvollinen ottamaan molemmatkin eläkevakuutukset. Järjestelmät eivät ole yhtäläisiä hinnaltaan eivätkä etuuksiltaan.
Jos viljelmällä on peltoa, puutarhaa ja metsää vähintään viisi MYEL -hehtaaria, MYEL -vakuutus on pakollinen. Viljelijä vakuutetaan yrittäjänä, jos hän työskentelee omistamallaan tai vuokraamallaan tilalla. Myös puoliso vakuutetaan työskentelyn perusteella yrittäjänä. Tilalla työskentelevät ja palkkaa saavat perheenjäsenet MYEL-vakuutetaan, jolloin heistä ei tietenkään tarvitse maksaa LEL -maksuja.
MYEL -vakuutus perustuu MYEL -työtuloon, jonka määrittelyssä peltoviljelyn ja metsätalouden lisäksi otetaan huomioon myös liitännäistoiminnot. Työtulo on järkevää pitää mahdollisimman korkeana, sillä sen mukan lasketaan kaikki MYEL -eläkkeet, korvaukset ja päivärahat.
Tapaturmaturva, päivärahat, eläkkeet
Lakisääteiseen MYEL -vakuutukseen sisältyy aina työajan tapaturma- vakuutus. Vapaaehtoisena voi ottaa vapaa-ajan vakuutuksen, jolloin tapaturmaturva on lähes täydellinen. Etuuksiin kuuluu myös sairausvakuutuksen karenssiajan päiväraha. Jos yrittäjä menettää työkykynsä, hän voi saada kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen. Eläkeiän lähestyessä voivat tulla kysymykseen osa-aikaeläke tai varhennettu vanhuuseläke. Tällä hetkellä vanhuuseläkkeen yrittäjä saa 65 -vuotiaana. MYEL -vakuutus antaa turvaa myös perheelle. Vakuutetun kuoleman jälkeen leskellä ja lapsilla on oikeus perhe-eläkkeeseen ja ryhmähenkivakuutuskorvaukseen.
Luopumistuki
MYELin mukaiseen turvaan liittyy myös luopumistuki, maatalouden rakennepoliittinen erityiseläke, jonka avulla pyritään nopeuttamaan sukupolvenvaihdoksia ja tilakoon kasvattamista. LUTUa ei voi verrata muihin varhaiseläkejärjestelmiin.
Viljelijä voi saada luopumistuen luovuttamalla pellot ja tuotantorakennukset sukupolvenvaihdosjatkajalle tai myymällä tai vuokraamalla pellot lisämaaksi toiselle viljelijälle. Luopujan ikärajavaatimus vaihtelee luopumistavasta riippuen. Järjestelmään liittyy monia ehtoja, jotka on syytä selvittää perusteellisesti ennen lopullisten valintojen tekemistä. Luopumistuesta on aina ennen luopumista haettava ehdollinen päätös.
Luopujan on, saadakseen luopumistuki, lopetettava maatalouden harjoittaminen. Maatalouden määrittely tehdään noudattaen EU-säädöksiä, joissa maataloutta on mm. eläintenpito, eikä tässä kohdin ole merkitystä miten maataloutta tai liitännäistoimintaa on verotettu. Nykyisen laintulkinnan mukaan luopuja saa esim. pitää kolmea hevosta "lemmikinomaisesti", mutta hän ei saa omistamillaan hevosilla harjoittaa ravikilpailutoimintaa, koska sen tavoitteena on taloudellinen hyöty.
Lomitus
Maatalousyrittäjien lomitusjärjestelmän mukaisen vuosiloman saamisen ehtoina on pakollinen MYEL -vakuutus ja maatalouden harjoittaminen päätoimisesti. Lomaoikeuden saamiseksi lain mukaisia kotieläimiä on oltava vähintään neljä kotieläinyksikköä, ja myös näihin eläimiin liittyvän toiminnan tulee kuulua maatilatalouden tuloverolain piiriin. Neljän kotieläinyksikön vaatimus edellyttää 12 hevosta.
Maksulliseen sijaisapuun on oikeutettu, tietyn tarveharkinnan perusteella karjatilallisen lisäksi myös kasvinviljelijä ja sivutoiminen maatalousyrittäjä. Sijaisavun piiriin kuuluvat kaikki pakollisesti MYEL -vakuutetut, jotka työskentelevät tilalla säännöllisesti.
Maatalouden tukipolitiikka ja maaseudun kehittäminen
EU-jäsenyys toi maatalouteen monimutkaisen, jatkuvasti muuttuvan tukipolitiikan. Parhaillaan valmistellaan yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen aiheuttamia järjestelmämuutoksia, joista ei lopullista totuutta tätä kirjoitettaessa ole kerrottavana. Hevostiloille tärkeä kansallinen hevostuki säilyy toistaiseksi koko maassa ja myös nurmiviljelyä tuetaan tiettyjen järjestelmien kautta.
EU:n kautta tulivat myös laajat maaseudun kehittämisohjelmat, joiden kautta tuetaan muutakin kuin perusmaataloutta. Varsinaisessa maatalouden investointitukijärjestelmässä hevostalouteen liittyen tukikelpoisia ovat pääasiassa hevosten kasvatukseen liittyvät investoinnit. Myös muita hevostalouden investointeja voidaan tukea Pohjois- j Itä-Suomessa Tavoite-1 ohjelman ja muualla Suomessa ALMA-ohjelman varoin.
Suomen laajan maaseudun hyvinvointi ei perustu pelkästään maatalouteen, joskin se edelleen on sen selkäranka. Maseutu tarvitsee monipuolisia toimeentulolähteitä ja uusia asukkaita pysyäkseen elinvoimaisena.
|
 |